Olen tässä pohtinut mistä oikeastaan pitäisi kirjoittaa, mutta koska nyt pyydettiin kertomaan viimeksi lukemastani kirjasta, niin mikäpä siinä. Hei, mulla on lukija! Lukijan pyynnöstä! Muuten en varmaan edes viitsisi kirjoittaa aiheesta, koska en ole mikään kirjallisuuskriitikko ja tuntuu etten osaa tehdä mitään syvällistä analyysia. Olkoon tämä vaikka lukuvinkki.
Usein noudatan kirjastossa haahuilustrategiaa ja siellä hyllyjen välissä bongaan kaikenmoista. Claudia Ruschin "Stasi tiskipäydän takana" löytyi muistelmahyllyn ohi kävellessä ja hauska sattuma on, että kirjailija on kotoisin samalta saarelta kuin isäni. Kirjassa muistellaan DDR-lapsuutta ja -nuoruutta toisinajattelijoiden perheessä - aika mielenkiintoinen kurkistusikkuna vieraaseen maailmaan. Jotkut jutut ovat niin absurdeja, ettei sitä tahdo ymmärtää. Miten paljon työvuosia on käytetty pelkkään ihmisten seuraamiseen, eipä ihme että sosialistimaissa vallitsi täystyöllisyys. Myös muurin murtuminen ja sen aiheuttamat ristiriitaiset tunteet on kirjassa kuvattu koskettavasti. Suosittelen, tämän lukeminen ei edes vie kuin yhden illan. Ja kun nyt lukuvinkkejä aloin antaa, niin fiktiivisiä DDR-tarinoita voi lukea vaikkapa Eugen Rugen sukutarinasta Vähenevän valon aikaan (hieno kuvaus sukupolvien välisistä ristiriidoista) tai Henrik Andersenin osin Tanskaan sijoittuvasta perheromaanista Turvavyöhyke (olipas hankalaa selvittää sen nimi, kun muistin vain että kirjan kannessa on jalkapallokenttä!). Ja tietysti Günter Grassin Avarammille aloille, vaikka yksikään kirjan kolmesta aikatasosta ei sijoitukaan varsinaiseen DDR-aikaan (muurin murtumisen jälkeisiin hetkiin kyllä).
Mutta toki turkoosilla sohvalla luetaan myös rapakontakaista kirjallisuutta, tänään aloitin Henri David Thoreaun klassikkoa Walden eli elämää metsässä. Jo ensimmäisen luvun aikana huomaa miksi kyseessä on klassikko. Ei mitään uutta auringon alla, jo 1800-luvulla valitettiin samoista asioista kuin nykyään! Thoreau keksi downshiftauksenkin ennenkuin nykyisten downshiftaajien isovanhemmat olivat syntyneet... "Pitääkö meidän aina totuttautua vaatimaan yhä enemmän mukavuutta ja ylellisyyttä, emmekö joskus voisi opetella totuttautumaan vähempäänkin? Pitääkö kunnianarvoisen kaupunkilaisen ohjeillaan ja esimerkillään nimenomaan opettaa, kuinka välttämätöntä on, että nuori mies hankkii ennen kuolemaansa tietyn määrän kiiltonahkakenkiä ja sateenvarjoja sekä tyhjiä vierashuoneita tyhjänpäiväisiä vieraita varten?", kysyy Thoreau ja samaa kysellään vieläkin, paitsi että nyt niitä lukemattomia huoneita käytetään itse. Parempi puolisko lukee Bill Brysonin kirjaa "Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona" (no, se ei ole rapakontakainen vaan brittiläinen, mutta hyvin kiehtova kirja sekin, tiesittekö yksityiskohtaisesti millaista esimerkiksi pyykinpesu oli toistasataa vuotta sitten?). Ja monta muutakin kirjaa on pinoissa lipaston päällä ja penkillä, siinäpä syy miksi en ehdi katsella telkkaria. Ehkä jaan myöhemminkin lukuvinkkejä :)
