Perheenjäseniä, niiden ongelmia ja uutta vuotta

Tajusin muuten, miksi hämmästyin niin paljon ajatusta hevosista perheenjäseninä. Tietenkin siksi, että juuri hevonen on yleensä se eläin, jota EI pidetä perheenjäsenenä vaan harrastusvälineenä. Osittain se johtuu rahastakin; jos maksaa itsensä kipeäksi hevosta elättäessään, niin olisihan se mukavaa jos voisi ratsastaakin. Tai niin yleensä ajatellaan. Ajatellaan ehkäpä vielä niin, että jos hevonen ei syystä tai toisesta itselle sovi, niin sen voi vaihtaa. Se omistajille suotakoon, sillä mistäpä minäkään olisin ponini saanut, ellei sitä olisi myyty ;).

Omilla karvaisilla perheenjäsenilläni oli epäonninen vuodenvaihde. Ensin kävi naapurin rakki koiran kimppuun ja eikun eläinlääkäriin. Sitten hajosi kanojen uusi, tehokas lämpölamppu eikä pyhien aikana tietenkään saanut tilalle uutta (ihmiset, pitäkää aina varaosia käsillä! Meilläkin oli onneksi yksi tehottomampi lamppu reservissä). Seuraavaksi löytyi yksi marsuista mystisesti kuolleena. Nyt odotan parempaa jatkoa...

Uuden vuoden suunnitelmiin kuuluu - radikaalia kyllä! - gerbiilipoikue, toivottavasti. Ja uuden kanala-kanilan rakentaminen. Äitini aina ihailee pittoreskeja mökkejäni, mutta olisi se vaan kätevää, kun saisi elikot saman katon alle ja mahtuisi sinne itsekin.

Pakkasukko toi paksun kirjan nimeltä "City chicks", jota suosittelen kaikille kanoista ja kompostoinnista kiinnostuneille, asuivat kaupungissa tai eivät. Sen mukaan muuten kanat ovat muotia, kysykää vaikka Martha Stewartilta!

Joulukuun kirjoitus

Eikö tätä kerran kuussa ole päivitetty ;). Ensinnäkin haluaisin kertoa, että kiitos uuden puutarhakirjani nyt tiedän, miten paljon yhdestä kanista tulee paskaa. Se on 0,84 m3 vuodessa. Kyllä sillä muutaman kurpitsan viljelee!

Toiseksi kommentoisin aloittamaani aihetta, hevosten ulkoistamista maksulliseen hoitoon. Järkevä lukijani kertoi, että haluaisi omat hevosensa kotiin, koska ne ovat perheenjäseniä. Totta vieköön! Menin aivan sanattomaksi - syyllisyydestä varmaankin, koska olen jättänyt oman ponini yhä enenevässä määrin tallinpitäjän niskoille. Kuka on perheenjäsen? Jos lapsilta kysytään, niin koira on eläimistämme ainoa, joka on saavuttanut tämän statuksen. Jos vanhempi piirtää kuvan perheestään, niin siinä on neljä ihmistä ja koira. Nuorempi kommentoi tämänpäiväistä sukulaiskierrosta: "Meidän koko perhe lähti, paitsi Tarmo".

Toki koira voikin osallistua perheen elämään aivan toisella tavalla kuin hevonen, vaikka molemmat asuisivat kotona. Hevonen ei makaa tv:n ääressä sisällä, saati omistajansa sängyssä, sitä ei voi ottaa mukaan kylään (tai no, olemme kyllä ottaneet, mutta silloin on kyläpaikkojen määrä melko rajattu) eikä muillekaan sivilisaation pariin suuntautuville retkille. Hevosen kanssa on vaikeampi lähteä mökkeilemään eikä sitä ainakaan kanniskella laukussa mukana. Hitto soikoon että hevonen alkaakin kuulostaa hankalalta :P

Tässä oli varmaan joku pointtikin, mutta en ehdi nyt muistella sitä, koska olen lähdössä pikkueläimiä hoitamaan - kunhan eräät palaavat sitä perheenjäsentä ulkoiluttamasta. Hei, meillä on tipuja! Yksi kanoista heittäytyi hautomahulluksi ja hautoi ensin kolme viikkoa omia tyhjiä muniaan, sitten toiset kolme viikkoa tilaamiani siitosmunia. Ja poni lienee edelleen kantava. Palamme asiaan...

P.S. Myös mies laskee ainoastaan koiran perheenjäseneksi. Hänellä on suunnitelma valmiina, mitä tehdä eläimille jos kuolen tai tulen kyvyttömäksi hoitamaan niitä: "Koiran mä tietysti pitäisin, ponin myisin pois ja noita muita ei kukaan varmaan huolis ilmaiseksikaan, joten kai mun olis pakko hoitaa niitä kunnes ne kuolee". Toivokaamme hänen vuokseen, ettei mitään kauheaa tapahdu ihan heti ;)

Aikaa vievät eläimet

Hevoset ovat kuulemma niin aikaa vieviä. Kissan viikset! Hevonenhan on kiireisen nykyihmisen ihannelemmikki, koska sen hoidon voi ulkoistaa jollekin maksulliselle naiselle ja käydä itse paikalla silloin kun sattuu sopimaan. Lisäksi hevosia ja niiden joskus vastahakoisia omistajia vaanivat myös erilaiset maksuttomat hoitajat ja vuokraajat. He voivat jopa maksaa siitä ilosta, että saavat huolehtia hevosesta. Omistaja voi lähteä vaikka sille paljonpuhutulle ulkomaanmatkalle vailla huolen häivää ja erikoisjärjestelyjä.

Toista se on vaikkapa kanien kanssa! Ei ole jonoa paskaa lapioimaan, ja sitä paskaa tulee hämmentävät määrät pienistä eläimistä. (Tänään keksin onneksi mihin sitä voi työntää, kun lapioimme umpeen kanien ja kanojen sähköjohtoa varten tehtyä kaivantoa.) Kotoa ei voi poistua kuin yhdeksi yöksi ja talvella ei niinkään pitkäksi ajaksi, koska muuten juomavesi jäätyy (jos kanit asuvat kylmissä tiloissa). Ja vaikkei perushoito paljon aikaa vie, niin annas olla kun pitää ruveta tuunaamaan ja rakentamaan vaikkapa uutta aitausta.

Tällaista tulee väkisinkin mieleen, kun on siirtänyt kaneja talviteloille (ja täyttänyt sitä kaivantoa). Märät kuormalavatkin painavat ihan rutosti. Mutta kesällä kiitos seisoo, sillä kaivantoon upotettiin myös vesiletku. Haa! Minä en enää lämpimällä vesiä kanniskele! Ja sitä odotellessa pupsien paskaakin on helpompi lapioida kiitos uusien virityksieni. Laidunkaudelle sitten jotain muuta...

P.S. Kanien ja kanojen kompostorissa asuu uusin lemmikkini, pieni ruskea villihiiri. En kyllä ymmärrä, miten joku voi viihtyä kananpaskassa, mutta kukin tavallaan tietysti.

Äiti miksei me lähdetä Thaimaahan?

Pakkohan tänne on jotain joka kuussa kirjoittaa ;). Tässä on vaan se ongelma, että ideoita on niin paljon enkä osaa päättää mistä kirjoittaisin, kun aikaa on rajallisesti. Tai no, sehän on järjestelykysymys. Niinkuin vaikka sekin, lähteekö matkalle. Meitä nimittäin pyydettiin lähtemään matkalle ystäväperheen kanssa, kunhan ensin säästetään pari vuotta. "Matkailu on yliarvostettua", vastasi mieheni tähän kohteliaasti. Ja totta tosiaan, jos säästäisin pari vuotta, niin keksisin kyllä muutakin käyttöä rahalle. Etenkin, kun ideana oli mennä johonkin asumaan mökissä. Minähän asun mökissä kotonakin, miksi lähtisin Kroatiaan mökkeilemään! Ei, kyllä matkustamisen täytyy tarjota jotain lisäarvoa. Joko mainitsin, että viimeisen 20 vuoden aikana kaikki ulkomaanmatkani ovat suuntautuneet gerbiilinäyttelyihin? (Paitsi yksi työmatka Tallinnaan, ja sieltäkin piti lähteä ennen muita, jotta ehdin hakemaan ulkomaisia gerbiilituomareita lentokentältä.)

En siis erityisemmin välitä matkustelusta. Siitä kirjoittaminen on uskallettua, koska kukaan sivistynyt nykyihminen ei voi olla matkailun vastainen. Sehän on niin junttimaista! Ja itse asiassa juntitkin matkustavat etelään (eteläksi kelvannee myös etelä-Helsinki eli Tallinna, jossa totta vieköön on tullut käytyä ;). Kyllä maailmankuva avartuu, kun saa käydä eksoottisissa ostoskeskuksissa (tämän tiesi Homer Simpsonkin)! Ja jos vetoaa lentämisen epäekologisuuteen, on ilonpilaaja. Yleensä on siis parasta tyytyä valittelemaan, ettei eläimille kuitenkaan saa hoitajaa. En kyllä ihan heti keksikään, kuka haluaisi tulla hoitamaan hiirestä kanoihin ulottuvaa eläinlaumaa hevonkuuseen. Vapaaehtoisia?

Lyhyt elonmerkki

Olisi paljonkin asiaa, mutta näin pikaisesti:

1. KUKAAN pystykorvan (enkä nyt tarkoita vain suomenpystykorvaa, vaan ylipäätään pystykorvarotuja, kuten...krhm, näitä lappalaisia) omistaja ei voi uskoa lauseeseen "Kyllä se lopettaa haukkumisen, kun sitä ei huomioi millään tavalla!". Jos koira näkee oravan/hevosen/ihmisen/whatever ja innostuu omasta haukkumisestaan, niin sille on ihan sama, onko omistaja vieressä huutamassa vai Karibialla risteilemässä. Lisää tehoa tulee, jos naapurissakin on pystykorva, jonka kanssa haukkua kilpaa. TJEU vaikka täällä ;).

2. Onhan se vähän hölmöä antaa eläimille ihmisten nimiä, mutta melkein ostin sellaisen lastenrattaisiin tarkoitetun rekisterikilven, kun siinä oli ponini nimi. Vähänkö olisi ollut tyylikäs kärryjen selkänojaan ripustettuna!

Porvari nukkuu huonosti

...täytyyhän tässä semmoinen olla, kun posti toi kiinteistöverolapunkin. Plantaasinomistajia oikein!

Vaan kyllä siellä kaupungin vuokratalossa sai nukkua paremmin. Viime yönä heräsimme siihen, että ulkoa kuului raivoisaa haukuntaa. Ovela koira oli avannut ulko-oven ja painellut paistijahtiin. Eihän se kehenkään käsiksi päässyt, mutta toisen kanan se säikäytti niin, että se läsäytti munansa keskelle lattiaa ilman kuorta.

Toissayönä puolestaan herättiin palovaroittimen huutoon. Kierros talossa (se on onneksi äkkiä tehty...tai siis tarkoitan, että kartanon itä- ja länsisiivessä), mikään ei pala. Eikun takaisin nukkumaan ja kohta sama homma. No johan on kumma! Kierros ulkona, katolle kiipeäminen ja yläpohjaan kurkistelu. Ei, mikään ei pala eivätkä muutkaan varoittimet huuda (koska Omistavan luokan tulee toki suojata omaisuutensa, meillä on 4 (neljä) varoitinta 60 neliön mökissä, mikä lienee jonkinlainen maailmanennätys lajissaan), joten patterit pois tästä yhdestä ja nukkumaan.

Ja siinä välissä eli eilen illalla havahduimme kanojen vimmaiseen kotkotukseen. Eikun koko perheen voimin kirmaamaan pihalle, josta hetken tirkistelyn jälkeen paikallistettiin kissa vaanimasta kanoja. Lammas oli riemuissaan: etteivätkö muka meidän kanat toimi vahteina! Ihan hyvä, mutta miten ne voisivat toimia yhteistyössä koiran kanssa...se alkoi haukkua vasta, kun näki ihmisten tulevan ulos. Mitenkähän sen voisi uudelleenohjelmoida?

Vaikeus ruokkia kanoja, osa 2

Jos haluaa olla paha ihminen ja antaa kanoilleen teollista rehua (joka on toki edullista, kun samaan hintaan saattaa saada salmonellankin kaupan päälle ;), niin täytyy valita millaista. Muniville kanoille on munitusrehua, mutta sitä ei saisi antaa nuorikoille, etteivät ne ala munia ennen aikojaan ja pullauta yhteissuoltaan ulos. Toisaalta nuorten kanojen rehua ei ole tarkoitettu muniville. Hautovillekaan ei saa antaa munivien rehuja, koska se saa ne ulostamaan muniensa päälle?! Väittää englantilainen kanakirjani. Mutta mitä tehdä, jos kaikki kanat asuvat yhdessä? Ja millä kukkoja ruokitaan, onko sillekin jotain erityisvaatimuksia...

Ongelma ratkeaa onneksi helposti sillä, että naapurikaupungin maatalouskaupassa on tasan yksi säkki yhtä ainoaa laatua, joten sitä otetaan ja äkkiä, ennenkuin joku muu ehtii. 40 kilon säkki kestänee muutamalla kääpiökanalla niin kauan, että sitä syödessä ehdin keksiä vaikka oman rehun. Kun eiväthän ne sitä yksinään syö, vaan myös kauraa ja kotiruokaa. (Ruotsissa ja Englannissa muuten liha-, kala- ja kananmunapitoisten ruokien tai ruuantähteiden antaminen kanoille on laitonta, tämänkin voi oppia sikäläisiä kirjoja lukemalla. Haluaisinpa nähdä sen tarkastajan, joka kiertää kaikilla englantilaisilla takapihoilla ottamassa näytteitä kanojen ruuista!)