Tarkennus

On se trendikästä, on on! Uudessa Martat-lehdessäkin oli juttua tavaroiden paljoudesta (Laura Honkasalon haastattelu, häneltä ilmestyy pian Nuukailu-kirja). Jutussa sanottiin, että se onkin yksittäinen suomalainen, jolla on ne 10.000 tavaraa. Siis nelihenkisellä perheellä olisi 40.000 tavaraa - aika huimaa. Toisaalta miten ne lasketaan? Onko lego-paketti yksi tavara vai 100 tavaraa (tai kuinka monta osaa siinä nyt onkaan)? Onko setti sukkapuikkoja (käytetään yhdessä) yksi tavara vai viisi tavaraa?

Mutta yhtä kaikki, minulla on yksi uusi vaate pinojeni jatkoksi ;). Huivin malli on Secret of Change(Ravelry-linkki). En vielä ole oikein keksinyt, miten tätä käytetään...

Apua, se vie koko käden?

Kirjoitin viimeksi liiasta tavarasta. Aiheeseen liittyen: vielä on 4 päivää aikaa katsoa Tavarataivas-dokumentti Yle Areenasta! Aika mielenkiintoista. Siinä päähenkilö laittaa *kaikki* tavaransa varastoon (myös vaatteet!) ja saa hakea säilöstä yhden tavaran päivässä. Välillä hän on sitä mieltä, että seitsemän tavaraa riittää, välillä unelmoi vessaharjasta ja tiskirätistä. Lopputulema on, että ihminen tarvitsee noin 100 välttäämätöntä tavaraa ja toiset 100 tavaraa mukavuuden ja viihtyvyyden vuoksi. Jostain luin, että keskimääräisessä kodissa on 10.000 tavaraa, joten 200 tuntuu siihen verrattuna kovin vähältä.

Noh. Sattumalta (?) lainasin kirjastosta Rinna Saramäen uutuuskirjan Hyvän mielen vaatekaappi, jossa kerrotaan paitsi kaikki vaateteollisuuden epäekologisuudesta, annetaan myös neuvoja vaatevaraston karsimiseen. Suosittelen! Ihan kirjassa noudatettuun järjestelmällisyyteen asukokonaisuuksien sovitteluineen en yltänyt, mutta järjestin kaapin joka tapauksessa. Tämän mökin säilytystilat on mitoitettu kahdelle eläkeläiselle eikä nelihenkiselle perheelle, joka ei kieltäydy mistään ilmaiseksi tyrkytetystä. No, nyt saa joku esimerkiksi ponin esittämisvaatteeni, en tarvitse niitä enää kun ei ole näyttelyponejakaan. Laskin, että kaappiin jäi 16 alaosaa (hameita ja housuja) ja lisäksi olohuoneessa lojuu parit farkut ja joogahousut. Kuistilla on ulkohousuja ja ratsastushousut...tuntuu aika paljolta ja yläosia en edes laskenut! Voiko siitä edes saada pisteitä, että suurin osa on käytettynä saatuja tai hankittuja?

P.S. Suosittelen myös saman kirjoittajan Pitsikirjaa, jos pitsivaatteiden tekeminen kiinnostaa.

P.S.2 Heivatut kudelmat -blogista voi lukea ekopaastosta, jutut löytyvät viime keväältä helmi-maaliskuusta.

Käsitöitä, menneitä ja tulevia

Tuossa näkyy pari viime vuoden käsityötä joihin olen tyytyväinen: jo aiemminkin mainitut joulukalenterisukat ja itse sienivärjätty villatakki (verihelttaseitikkiä, taulakääpää ja hernekuukusta, nuo yläosan monivärilangat ovat kyllä jotain ostettua kasvivärilankaa). Kaiken kaikkiaan viime vuonna valmistui 65 neule- tai virkkuutyötä, mutta järki käteen - niitä voisi tehdä vähemmän. Ei kukaan voi tarvita loputtomasti neuleita ja niille on vaikea löytää ottajia. Nyt joulun alla oli kaikenlaista hyväntekeväisyyskeräystä, mutta niissäkin näytettiin toivovan enempi geelikynsiä ja merkkileluja. Ehkä joskus 1800-luvulla kaulaliina oli kova juttu ja hyväosainen sai tuntea itsensä tärkeäksi sellaisen lahjoittaessaan ;)

Hyvistä päätöksistä huolimatta kuvassa kuivuva, uudenvuodenaattona valmiiksi kerrattu lanka (niinniin, ei saisi kuulemma kuivattaa mitään kiukaan päällä, mutta minä kuivatan sekä sen että hellan päällä, johan on kumma jos puulämmitteinen vempele itsestään syttyy kun puutkin pitää ensin vajasta hakea) on jo muuttunut pipoksi. Ja yksi liivikin on nuorelle herralle valmistunut. Mutta silti...ainakaan en osta lankaa ennenkuin olen käyttänyt olemassaolevat. Noh, mahdollisimman pitkälle ainakin.

Eilen sukujuhlissa puhelin juuri ennen sotaa syntyneen sukulaisen kanssa nyt muodikkaasta tavaroiden karsimisesta. Hän totesi, että nuoret suhtautuvat asiaan eri tavalla kuin he, jotka ovat koko lapsuutensa kituuttaneet eikä mitään ostettavaa olisi ollut vaikka olisi ollut rahaakin. Niinpä. Ei siinä tainnut mitään ostoskrapulaa syntyä...

(Päätin alkaa pitää taidepäiväkirjaa käyttääkseni luovaa aikaa muuhun kuin neulomiseen. Kiesus, miten tuotteistettua kaikki askarteluun vivahtavakin on! Pitää olla sitä ja tätä tuotetta - itse olen toistaiseksi tyytynyt joskus nuorna taidekoululaisena ostamiini venäläisiin akvarelliväreihin, myöhempien aikojen värikyniin ja mainoslehdistä leikattuihin kuviin. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun näin ne kaikki kohokuvatarrat ja tiesmitkä leikkurit, joista en tajunnut mihin niitä käytetään ;)

P.S. Tämän vuoden ensimmäinen luettu kirja on Peter Singerin Marx - hei, Singer on kirjoittanut muustakin kuin eläinten oikeuksista! Nyt menossa Riikka Pulkkisen Vieras.