Shokkipaljastus

Taas pyydettiin kirjavinkkejä. Edelleen suosittelen Thoreaun "Elämää metsässä". Ja jatkaakseni ituhippikategoriassa, äskettäin on käännetty uusi eläinaiheinen kirja nimeltään "Eläinten oikeudet" (No-Nonsense Guide to Animal Rights, kirj. Catharine Grant). Jos Singerin raamattu "Oikeutta eläimille" uuvuttaa paksuudellaan, aloita tästä ;).

Kirjassa on taustoitettu eläinoikeusliikettä mielenkiintoisesti - kyseessä ei todellakaan ole pelkkä moderni, länsimainen ilmiö. Tiesittekö, että Intiassa eläinten hyvinvoinnista on säädetty perustuslaissa? Seuraavaksi käydään läpi eläimet niin ruokana, viihdyttäjinä, muodin kuin tieteenkin palveluksessa ja lopuksi annetaan vinkkejä, miten voi itse vähentää eläinten kärsimyksiä. Suomalaiseen laitokseen on lisätty myös luku eläinten oikeuksista Suomessa.

Sitten se kirjan shokkipaljastus, vaikka voihan olla, että kaikki tiesivät tämän jo. Koirien ja kissojen kuivaruuat tehdään niistä teuraseläimistä, jotka eivät kelpaa ihmisravinnoksi, koska ovat esimerkiksi vahingoittuneet kuljetuksessa niin pahasti. Lemmikkiteollisuus on miljoonabisnes, joten on erittäin kannattavaa myydä nämä eläimet lemmikkien ruuaksi sen sijaan, että niistä tulisi tappiota lihantuottajille, mikä pakottaisi parantamaan teuraskuljetuksia. Näin lemmikinpitona ilmenevä "eläinrakkaus" ylläpitääkin tuotantoeläinten kärsimystä. Nyt joku älähtää, että kyseessä on kanadalainen kirja ja ei Suomessa vaan tuollaista. Mutta Suomessa ei ole tehty ainakaan koirien kuivaruokaa sen jälkeen, kun Suomen Rehu sulki Vaasan tehtaansa! Miten Thoreau kirjoittikaan: "voi olla että se, joka lahjoittaa puutteessa olevalle eniten aikaa ja rahaa, tekee elämäntavoillaan kaikkensa saadakseen aikaan sitä kurjuutta, jota hän turhaan yrittää lievittää". Siinä hän kirjoitti ihmisistä, mutta aika hämmästyttävästi se voi päteä lajien väliseen sortoonkin. Thoreau muuten kirjoitti myös kasvissyönnin puolesta, nimenomaan eläinoikeusnäkökulmasta - eläinsuojeluajattelu taas lähtee siitä, että on ok syödä ja käyttää eläimiä, jos niillä on kuitenkin hyvä elämä. Thoreau arveli, että tulevaisuudessa eläinten syömistä tullaan pitämään barbaarina - aika rohkea veto aikana, jolloin ihmisiäkin pidettiin nykyistä yleisemmin orjina. Vielä se hetki ei ole koittanut, mutta "päivää on vielä valkenemaankin".

(Kyllä, minullakin on koira. En tiedä, pitäisikö olla. Mutta minusta näitä asioita kannattaa ajatella. Ei piilouduta sen taakse, ettei yksi ihminen kuitenkaan mitään voi tehdä. Yes we can, niinkuin jenkki sanoo.)

Tekeekö hyvä sijainti kirjasta hyvän?

Jatketaanpa sen verran kirjoista että...lainasin taannoin (ehkä ainoalle) lukijalleni pari kirjaa. Pieni lankakauppa ja sen jatko-osat saivat ilmestyessään huomiota kotimaisen lankavalmistajan lehdessä ja keskustelupalstalla. Mutta riittääkö neulojalle se, että romaani sijoittuu lankakauppaan? Minusta ei, Hevoskuiskaajakin oli jotenkin tylsä elokuva, vaikka se sijoittui tallille ja kertoi hevosen koulutuksesta. Jotain häiritsevää noissa kirjoissa on. Toisaalta jotain viehättävää, mutta toisaalta forrestgumpmaisia viisauksia tyyliin "elämässä on myös nurjia silmukoita" (en nyt voi tarkistaa sanamuotoa, koska kirjat ovat tosiaan lainassa) ja kömpelöä kerrontaa. Kirjojen lainaaja kertoi vielä lukevansa rinnan niitä ja Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat - voi olla, että se saa lankakirjat entistä huonompaan valoon ;)

Mutta nyt tulee lukuvinkkejä! Parempi käsityöliikkeeseen sijoittuva kirja on Grégoire Delacourtin Onnen koukkuja, joka käsittelee rahan ja onnen suhdetta. Ja paras käsityöromaani on Laura Honkasalon Kotikutoista - ainakin se löytyy kirjaston romaanihyllystä, vaikkei siinä ole mitään fiktiivistä tarinaa vaan kokemuksia ja muistoja käsityön eri lajeista.

Isänpäivä

Koska tässä perheessä on vain kuolleita isoisiä, olemme jo vuosikausia viettäneet isänpäivää keskenämme hevoshommissa. Useana vuonna on oltu Elma-messuilla ponitalutuksessa, niinikään edesmennyt shettiksemme oli hyvä siinä. Tänään oli aika viedä hermostunut iso poni kuraiseen isänpäivämaastoon, jossa vaihdettiin kesken matkaa isä selkään, kun tyttären rohkeus petti. Siinä konkretisoituu hevostelun kauhu ja kiehtovuus; hevonen on niin usein käsittelijänsä peili ja se mikä ei toisen ratsastajan kanssa onnistu, käy toiselta helposti, vaikkei tämä olisikaan mikään mestari sinänsä. Haaste ei olekaan hevosen, vaan oman mielensä hallitseminen! Siinä on itsellänikin vielä tekemistä.

Hevosrintamalla on koettu myös ensimmäinen epäonnistunut nettiostos. Vuosikausia olemme ostaneet käytettyä tavaraa elektroniikasta ulkorakennuksiin netin kautta koskaan epäonnistumatta: toki osa tuotteista on haettu itse ja nähty ennen ostopäätöstä, mutta eipä postitsekaan ole tullut kiviä eikä kukaan ole myöskään jättänyt lähettämättä tavaraa rahat saatuaan. Mutta nyt sattui jotain niin outoa, etten tiennyt kumpi on järjiltään, minä vai myyjä. Menemättä yksityiskohtiin kerron, että tässä satulan ostoon liittyvässä episodissa oli monta hyvää puolta:
1. Tuli todistetuksi, että käsityöt ovat hyvä harrastus. Muuten tuskin omistaisin tuumamittanauhaa (satulan koko mitataan tuumissa).
2. Sain hyvän tekosyyn postata kuvia takapuolestani kaikille mahdollisille foorumeille. 15 sekuntia julkisuudessa ja silleen.
3. Taas tuli oppitunti ihmisistä. Maailma on niinkuin se nähdään!

P.S. Haluaako joku ostaa pikkuponilleen satulan? Voin jo varoittaa, että aikuinen EI mahdu siihen kunnolla.