Tästä se lähti, ensin pakotettiin katsomaan vanhempien ratsastusta silloisella ponilla (joo en osaa kääntää kuvia bloggerilla enkä jaksa avata kuvankäsittelyohjelmaa):
Kesällä 2006 harjoittelemassa ratsastusta omalla shettiksellä (tuossa on muuten nykyään kenttä!)
Syksyllä 2010 shettiksiä olikin jo kaksi (tamman omistamisessa on aina se riski)
Valitettavasti kaikki ei mennyt niinkuin Strömsössä. Toukokuussa 2013 oli aika luovuttaa ja antaa paljon sairastelleet ponimme eläinlääketieteelliseen tutkimuskäyttöön. Tässä hetki ennen viimeistä matkaa Viikkiin, eipä ollut enää väliä seuraako ruohon syömisestä kaviokuume vai ei (ja tästä myös näkee, miten laiha vanhempi ponimme jo oli). Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että kun ensimmäisen kerran kärrättiin varsaa Viikkiin tekemään puolentoista tonnin laskua, vanhempi eläinlääkäri ehdotti heti kättelyssä lopettamista "ellet sitten ole miljonääri". Olisinpa uskonut silloin, mutta nyt oletan kyllä saavani nimeni johonkin kultaiseen laattaan hevossairaalan seinään, sen verran monta kertaa ponit siellä vierailivat vaihtelevan pituisia aikoja! (Kiitos muuten osanottokortista, se on tallessa.)
...enkä vieläkään älynnyt jättää hevosia miljonääreille, vaan ostin uuden ponin. Isä varmaan kääntyi haudassaan, kun maksoin sen vahingossa kolmeen kertaan hänen perintörahoistaan...piru periköön kaikenmaailman pilleri/tablettitietokoneet ja ennenkaikkea Danske "ladataan Javaa" Bankin! (Myyjä toki palautti ylimääräiset rahat, mutta tulipahan nyt tilaisuus moittia pankkia, joka ei kaipaa palkkatiliasiakkaita tuomaan hiekkaa kengänpohjissaan.)
Shettisratsastajastakin on kasvanut teini (tässä ratsastuskoulun kilpailuharjoituksissa)!
Täältä tähän - huomaan toteuttaneeni ne lapsuuden suunnitelmat, jotka laadin jäätyneillä aivoilla (koska 80-luvulla ei käytetty pipoa) bussipysäkillä palellessani: aikuisena hankin oman hevosen ja AJAN TALLILLE AUTOLLA. Silloin en vielä tiennyt, että autot ja hevoset hajoilevat milloin mistäkin ja aiheuttavat harmaita hiuksia, enkä näköjään enää aikuisena osaa ryhtyä mihinkään järkevään (ehkä ne aivot tosiaan paleltuivat). Monta kertaa on miehen kanssa puhuttu, että pitäisi alkaa harrastaa vain yhteiskunnan tukemia lajeja kuten oopperassa käymistä, mutta aina sillekin tuntuu olevan joku nelijalkainen tekosyy - no, Puhdistus oli kyllä hyvä.
No comments:
Post a Comment